Jotta voi vaikuttaa täytyy osallistua. Totesin jo aikaa sitten, että asioihin voi vaikuttaa vain siellä, missä päätökset tehdään. Kunnallispolitiikassa tämä tapahtuu ensisijaisesti lautakunnissa, kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa.

Uskon, että kansanedustajana pystyn tuomaan oman asiantuntemukseni koko eduskunnan käyttöön. Monet asiat ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä, mutta valitettavan usein päätökset ja päätöksenteko karkaa kovin kauas tavallisten suomalaisten ihmisten arjesta. 

Seuraavassa on minulle tärkeitä arvoja ja vaaliteemoja lapsista ja perheen arjesta, turvallisuudesta sekä työstä ja yrittämisestä.

Perheen asema yhteiskunnassa , vanhempien vastuuta lapsistaan ja lapsien vastuuta vanhemmistaan on vahvistettava. Elämme ensi kertaa Suomessa, jossa 60-vuotiaita on enemmän kuin kaksikymppisiä. Vanhenevien ihmisten panosta tarvitaan tulevaisuuden kehittämisessä. Perusturvallisuus on taattava läpi koko elämän vauvasta vanhuuteen.

Perheiden hyvinvointipalveluja kehitetään vastaamaan erilaisten perheiden tarpeita ja vaihtelevia elämäntilanteita. Työn, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Työelämän on joustettava perheiden tarpeet huomioiden.

Lastenhoito pitää voida järjestää perheen tarpeet huomioiden. Tarvitaan nykyistä enemmän vaihtoehtoja ja perheillä tulee olla todellinen valinnanmahdollisuus valittaessa sopivinta lastenhoitomuotoa.

Naisten asema työelämässä vaatii parannuksia (lainsäädäntö ja asenteet). Nykyjärjestelmässä raskauden aikaiset kustannukset jäävät pääosin naisen palkanneen työnantajan maksettavaksi. Tulevaisuudessa kustannukset tulee jakaa molempien vanhempien työnantajien kesken.

Eläkeläisten ei pidä maksaa tuloistaan enemmän veroa kuin palkansaajien. Eläkeläisten verotusta tulee kohtuullistaa siten, että heitä verotetaan kaikilla tulotasoilla enintään samalla tavoin kuin palkansaajia verotetaan palkkatuloista. Eläke ei ole sosiaaliavustusta vaan myönnettyä ja siten ansaittua palkkaa. Eläkeläisten elintaso ei saa heikentyä.

Turvallisuus on käsitteenä hyvin laaja-alainen. Se pitää sisällään niin perusturvallisuuden hyvinvoinnin näkökulmasta kuin rikoksilta suojaamisen ja ympäristöasiat. Hyvänä muistisääntönä toimii motto: ”Turvallisuutta ei ole koskaan liikaa”.

Rikoksen uhrin asemaa on parannettava. Ensi vaalikaudella ei saa tehdä ainuttakaan kriminaalipoliittista uudistusta, joka parantaa rikollisten asemaa. Rikollisten oikeudet eivät voi painaa enemmän kuin lainkuuliaisten kansalaisten oikeudet ja turvallisuus.

Huumausainerikoksiin on puututtava päättäväisesti. Suomalaisen yhteiskunnan on vastattava järein keinoin huumausainerikollisuuden leviämiseen. Samalla on kiinnitettävä huomiota oikeanlaiseen huumevalistukseen.

Rangaistusten tulee olla suhteessa rikoksen seurauksiin. Seksuaali- ja väkivaltarikoksista tuomittuja rangaistuksia tulee koventaa. On myös pohdittava tulisiko elinkautisen alinta vapautumisrajaa nostaa esim. 20 vuoteen.

Turvapaikkaturismi. Suomi ei saa antaa maailmalle sellaisia signaaleja, että täältä on houkuttelevaa hakea turvapaikkaa hyvän sosiaaliturvan vuoksi. Turvapaikkamenettelyn väärinkäyttöön pitää puuttua tehokkaasti ja käsittelyaikoja lyhentää.

Poliisin ja pelastustoimen toimintaedellytyksiä on parannettava entisestään. Poliisien lukumäärä on saatava vähintään pohjoismaiselle tasolle. Palomiesten ylikorkeaa eläkeikää on laskettava. Terveydenhuollossa hoitohenkilökunnan jaksamista on tuettava heidän vaativassa tehtävässään.

Koulujen ja opetuksen turvallisuuteen on panostettava enemmän. Koulun tulee olla turvallinen paikka oppia ja opettaa. Tähän kohtaan kytken mielelläni opettajien oikeudet ja velvolli­suudet puuttua opetusta vaarantaviin tekijöihin. Opettajien oikeusturvaa puolustaa itseään ja oppilaitaan on selkeytettävä

Suomenlahden merenkulun turvallisuustason nostamiseksi pitäisi Itämeren maiden vaatia yhdessä varustamoja palkkaamaan kokeneempia miehistöjä, jotta havereilta vältyttäisiin. Kokemuksen puute talviaikaan jäissä kulkemisesta johtaa vuosittain useisiin onnettomuuksiin Suomessa ja lähivesillä.

Työ on kaikkien työhön pystyvien oikeus. Tulevaisuuden kannalta tärkeintä on luoda uusia työpaikkoja ja samalla säilyttää vanhat. On huolehdittava siitä, että mahdollisimman monella työikäisellä on työtä. Työn tekemisen tulee olla aina kannattavampaa kuin eläminen pelkän sosiaaliturvan avulla.

Suomalainen yhteiskunta tarvitsee yrittäjyyttä. Vain yrittämällä syntyy uusia työpaikkoja. Vain rehti suomalainen yrittäminen tuo hyvinvointia yrityksen työntekijöille ja verotulojen kautta koko yhteiskunnalle. Minunkin, niin kuin kovin monen muunkin julkishallinnon työntekijän on kiittäminen yrittäjyyttä, sitä että he luovat työpaikkoja, sillä heidän ansiostaan meidänkin palkkamme viimekädessä maksetaan.

Työllisyyden parantamisen kannalta tärkeää on myös ansiotulojen verotuksen alentaminen, siten että jokaisella on parempi mahdollisuus tulla toimeen omalla palkallaan. Ansiotulojen verotusta tulee keventää noin prosenttiyksikkö vuodessa.

Helsingin erityisasema on ymmärrettävä koko Suomessa. Helsingin elinvoimaisuudella on vaikutusta koko Suomen menestykseen. Helsinkiläisten maksamia kunnallisveroja siirretään satoja miljoonia euroja vuodessa muualle Suomeen. Helsinkiläisten maksamat kunnallisverot on tarkoitettu Helsingin kehittämiseen ja helsinkiläisten palvelujen tuottamiseen.